Vieraskynä: Opettajuuden ja inhimillisyyden rajoilla

Oppikirjailija Sari Autio

Sari Autio

TM, apulaisrehtori, työnohjaaja, kognitiivinen lyhytterapeutti ja kouluttaja

Työssä jaksamiseen, palautumiseen ja työn iloon liittyy olennaisesti se, mikä on suhteemme erilaisiin rajoihin. Opettajina ja ihmisinä olemme usein tilanteissa, jossa joudumme tekemään ratkaisuja rajoihin liittyen. Rajaaminen tai rajoilla kulkeminen herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Onko raja turvallinen vai mahdollisesti epäselvä ja pelottava? Aihetta pohtii Sari Autio vieraskynä-kirjoituksessaan.

Opettaja kulkee jatkuvasti työssään erilaisten rajojen äärellä. On rajat suhteessa oppilaisiin ja heidän itsemäärämisoikeuteensa, rajapinnat suhteessa huoltajiin tai koulussa kollegoihin, hallintoon, opetussuunnitelmiin ja vielä suhteessa laajemminkin yhteiskuntaan. Rajat voivat olla luonteeltaan hyvinkin luonnollisia tai sitten ne voivat olla keinotekoisesti rakennettuja. Joskus olemme itse säätämässä rajojamme ja joskus joku toinen määrittelee ne meidän puolestamme.

Työssä jaksamiseen, palautumiseen ja työn iloon liittyy olennaisesti se, mikä on suhteemme näihin erilaisiin rajoihin. Opettajina ja ihmisinä olemme usein tilanteissa, jossa joudumme tekemään ratkaisuja näihin rajoihin liittyen. Rajaaminen tai rajoilla kulkeminen herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Onko raja turvallinen vai mahdollisesti epäselvä ja pelottava? 

Tarvitsemme rohkeutta, kun asetamme itsemme alttiiksi rajoilla liikkuessamme ja emme tiedä miten meihin lopulta reagoidaan. Ylitänkö vahingossa jotain sellaista, josta ei ole enää paluuta? Tai olisiko kerrankin tarpeen ja hyödyllistä lähteä tarkastelemaan mitä rajan toisella puolella on?

Eri tutkimusten mukaan opettajia kuormittavat lisääntyneet ulkopuolelta tulevat vaatimukset, tuen puute ja varsinaisen työn rajaaminen. On hyvä oivaltaa, että kaikkiin vaatimuksiin ja paineisiin emme voi itse vaikuttaa. Siksi on olennaista miettiä mihin voi vaikuttaa ja mitä muuttamalla voi lisätä omaa jaksamista ja palautumista.

Jos työympäristössä ollaan valmiita ja halukkaita koko ajan ylittämään inhimillisyyden rajoja, niin silloin yksittäisen opettajan voi olla kovin vaikea toimia toisin. Silloin tulee rohkeasti miettiä omia rajojaan ja keinoja niiden vahvistamiseen. Kaikkeen ei kannata suostua.

Opettaja tekee työtään koko persoonallaan. Työtä tehdään oman itsen kautta. Samalla on olennaista muistaa, että kyseessä on myös rooli ja annettu tehtävä, jopa virkatehtävä. Tämä on erityisen tärkeä ymmärtää silloin, kun olemme keskellä arkea ja voimavarat ovat vähissä.

Se, että tekee työtä omalla persoonallaan, tulee kuitenkin rajata opettajan roolin sisälle. Jotain ehkä jää silloin itsestä myös työn ulkopuolelle. Työnohjaajana olen usein törmännyt siihen, että juuri rajattomuus johtaa uupumiseen. Siten ajattelen, että opettaja huolehtiessaan omista rajoistaan rakentaa myös turvaa ja pohjaa jaksamiselleen.

Opettajan rooli voi muuttua myös kahleeksi ja taakaksi, jos se määritellään vahvasti itsen ulkopuolelta. Opettajiin kohdistuu eri suunnista valtava määrä odotuksia ja oletuksia. Ne voivat olla pahimmillaan hyvinkin ristiriitaisia ja jos niihin kaikkiin pyrkii vastaamaan, uupuminen on varmaa. Samalla kun opettaja tekee työtään omana itsenään ja persoonallaan, opettajuus kuitenkin antaa rajat ja toimii siten turvana ja vahvistajana.

Opettajuus tuppaa helposti jäämään päälle myös vapaa-ajalle. Siinäkin suhteessa rajojen asettaminen on tärkeää. Tunnistatko itse omat rajasi opettajana suhteessa oppilaisiin tai opiskelijoihin, vanhempiin tai kollegoihin? Entä rajat työn ja muun elämän välillä? Onko elämässäsi alueita, joissa et ole opettaja? Miltä nämä rajat tuntuvat?

Sari Autio
TM, apulaisrehtori, työnohjaaja, kognitiivinen lyhytterapeutti, ja kouluttaja

Sari Autio on työskennellyt aineenopettajana parikymmentä vuotta ja toimii nykyään henkilöstöstä vastaavana apulaisrehtorina Alppilan lukiossa. Hän on myös työnohjaaja, kognitiivinen lyhytterapeutti ja kouluttaja, joten Sarilla on vahva kokemus koulumaailman arjesta ja haasteista. Työurallaan Sari on kohdannut monia opettajia, jotka ovat hyvin sitoutuneita työhönsä, mutta jotka altistuvat helposti uupumukselle ja väsymykselle.

Liittyy aiheisiin