Älypuhelin alkaa olla jokaisen kouluikäisen lapsen perusväline: viimeistään seitsemännen syntymäpäivän ja ensimmäisen koululuokan koittaessa tulee puhelimen – yleensä älypuhelimen – hankinta ajankohtaiseksi käytännössä jokaisessa lapsiperheessä.
Kotona vanhempien valvovan silmän alla tapahtuva pelaaminen, nettisurffailu ja WhatsApp-viestittely saattavat tuudittaa vanhemmat illuusioon siitä, että älylaitteiden käyttö on valvottavissa ja ongelmatonta. Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä enemmän ollaan älylaitteiden käyttämisessä kuitenkin kodin vaikutuspiirin ulkopuolella. Älylaitteet kulkeutuvat kavereiden luo ja harrastuksiin, samoin kuin koulumaailmaan: oppitunneille, ruokatunneille, välitunneille, iltapäiväkerhoihin ja koulumatkoille.
Miltä koulun arki näyttää kännyköiden käytön suhteen? Minkälaisia ongelmia kännyköiden käyttö aiheuttaa kouluissa? Ja ennen kaikkea, kuinka ottaa suurin hyöty irti kännyköistä ja minimoida haitat? Itsekin alakoululaisen vanhempana olin kiinnostunut kuulemaan, minkälaisia näkemyksiä koulumaailmaa paremmin tuntevilla on asiasta: kokemuksiaan kännyköiden käytöstä jakoivat helsinkiläisen ala-asteen rehtori ja sekä luokanopettajan että yläasteen aineenopettajan sijaisuuksia tehnyt opintojaan viimeistelevä opiskelija.
Koulumaailman ulkopuolella moni asia – esimerkiksi pankkiasioiden hoitaminen, ajanvaraukset sekä parkkimaksujen maksaminen – hoidetaan nykyisin puhelimella. Koulut eivät voi luonnollisestikaan elää irrallaan tästä kehityksestä, vaan älylaitteiden käyttö on osa koulujenkin arkea. Uusi opetussuunnitelmakin lähtee siitä, että tieto- ja viestintäteknologian käyttö työtapana edistää oppilaiden mahdollisuuksia kehittää työskentelyään ja oppia tulevaisuudessa tarvittavia taitoja.
Kännykästä tai muusta älylaitteesta löytyy nopea apu moneen tiedontarpeeseen. Samalla voidaan turhan ulkoa opettelun sijaan keskittyä olennaisempiin asioihin, vaikkakin kertotaulujen opettelu ja sanakokeisiin pänttääminen kuuluvat edelleen useimpien koululaisten arkeen. Kännykkä ja kännykkäkamera soveltuvat erinomaisesti myös erilaisten raporttien tekoon, ja muun muassa Kahoot!-puhelinsovellusta käytetään erilaisten oppimiseen liittyvien kyselyiden tekemiseen ja leikkimielisempien gallupien välineenä.
Opettajan sijaisuuksia tehneen opiskelijan mielestä koulu voisi hyvin toimia myös paikkana, jossa kännykän käytöstä voisi hetkeksi etääntyä: samalla opittaisiin, ettei kännykän tarvitse olla jatkuvasti käden jatkeena. Moni opetukseen ja oppimiseen liittyvä tehtävä voidaan tehdä mainiosti esimerkiksi tietokoneluokassa pöytäkoneilla tai tableteilla. Aina ei koulutehtävien tekemisessä tarvita juuri älypuhelinta, vaan kännykkä on väline muiden välineiden joukossa.
Opetusta ja oppimista tukevien tapojen lisäksi puhelimen käyttö voi kuitenkin aiheuttaa oppitunneilla myös häiriöitä. Kännykän käyttö voi häiritä paitsi omaa oppimista myös muiden oppitunnille osallistuvien oppimista. Alakoulun rehtori kertoo, ettei kännyköiden käytöstä aiheudu juurikaan ongelmia oppituntien aikana, vaan yritykset kiertää koulun kännykän käyttöä koskevia sääntöjä liittyvät ennemminkin välitunteihin.
Opettajan sijaisena toimineen opiskelijan mukaan kännykän häiritsevä käyttö oppitunneilla on enemmän yläkoulujen ongelma: kännykkään tulevat Instagram- ja Snapchat-ilmoitukset häiritsevät monen oppilaan keskittymistä opetukseen. Hän peräänkuuluttaa kouluihin kännykän käyttöä koskevia selkeitä sääntöjä ja yhtenäisiä linjauksia. Selkeiden sääntöjen puuttuessa puhelimen häiritsevään käyttöön on vaikeampi puuttua ja esimerkiksi perusopetuslain mahdollistama puhelimen väliaikainen poisottaminen opetusta häiritsevältä oppilaalta voi herättää suurta vastustusta. Selkeisiin sääntöihin ja niiden noudattamista toteuttavan opettajan toimintaan on oppilaankin helpompi tyytyä.
Oppituntien ulkopuolella puhelinta saatetaan käyttää kiusaamiseen tai sopimattomilla nettisivuilla surffaamiseen. Helsingin Sanomat uutisoi pari vuotta sitten helsinkiläisestä Meilahden koulusta, jossa päädyttiin kieltämään 1.–4.-luokkalaisilta kännykän käyttö sen seurauksena, että alakoululaiset viettivät välituntinsa surffaillen pornoa ja väkivaltaa sisältävillä sivuilla. Tätäkin yleisempi ja arkisempi ongelma on se, että kännykän käyttö passivoi osaa oppilaita: välituntiliikunta, juokseminen ja leikit jäävät vähiin, jos kaikki aika menee puhelimen näpräämiseen. Tämä puolestaan saattaa ainakin alakoulun puolella näkyä rauhattomuutena oppitunneilla.
Oma koululuokka muodostaa monille koululaisille pääosan myös vapaa-ajan kaveripiiristä. WhatsAppissa tapahtuneet syrjimiset ja kiusaamiset liittyvätkin usein oman luokan WhatsApp-ryhmään, jolloin vapaa-ajalla käyty viestienvaihto puhuttaa oppilaita myös koulussa. WhatsApp-kulttuuria on näin ollen koulussakin seurattava jatkuvasti. Tiukka jaottelu kouluajalla ja vapaa-ajalla tapahtuneen kiusaamisen välillä ei muutoinkaan ole aina selvää: helsinkiläisen alakoulun rehtori kertoo, että välillä on ylipäätään vaikea erottaa, ollaanko kiusaamistilanteessa vielä koulumatkalla vai jo vapaa-ajan puolella.
Älypuhelimien ja muiden älylaitteiden arkipäiväistyttyä on yhä tärkeämpää, että niin kotona kuin koulussakin keskustellaan siitä, minkälainen kännykänkäyttö on sallittua ja minkälainen ei. Sijaisopettajana toiminut opiskelija kertoo törmänneensä tilanteisiin, joissa kännykällä näpättyä kuvaa on levitelty WhatsApp-ryhmissä kuvan kohteen vastustuksesta huolimatta tai joissa toisen kännykällä on lähetelty törkyviestejä puhelimen omistajan tietämättä.
Pienet tai hieman isommatkaan koululaiset eivät välttämättä aina ymmärrä sitä, että normaalit sosiaalisen kanssakäymisen pelisäännöt pätevät myös netissä ja somessa. Yllätyksenä voi tulla myös se, kuinka laajalle ja arvaamattomasti somessa jaetut asiat leviävät. Ääritapauksessa koululainen voi paikkansapitämätöntä tai väärää informaatiota levittäessään syyllistyä jopa kunnianloukkaukseen. Hyvät tavat paitsi kaunistavat myös ennalta ehkäisevät ongelmien syntymistä – myös kännykänkäytössä.