Verkkokauppa

Kokemuksia flippaamisesta matematiikan opetuksessa

Matematiikkaa on vuosikymmeniä opetettu suurin piirtein samalla tavalla: näytetään malli ja annetaan oppilaan harjoitella. Tämä on ollut käytännöllistä, kun tietoa on pystynyt jakamaan vain puheen tai kirjoitetun tekstin välityksellä. Läheskään kaikki oppilaat eivät pysty opiskelemaan pelkän kirjan avulla, joten tietoa on ollut tarpeen jakaa taululta käsin leuka-liitu-menetelmällä. Nykyteknologia tarjoaa erilaisia menetelmiä tiedon jakamiseen, mikä mahdollistaa uusia tapoja oppia.

Taululta käsin on ollut vaikea eriyttää oppilaita etenemään omaan tahtiinsa. Onnistuisiko eriyttäminen paremmin kääntämällä opetus toisinpäin: oppilaat tutustuisivat opeteltavaan asiaan itsenäisesti etukäteen ja vasta sen jälkeen asian käsittelyä jatkettaisiin yhdessä oppitunnilla? Videot, joita oppilaat katsovat omilta laitteiltaan, ovat toimivia oppilaiden itsenäisessä opiskelussa. Kun oppilas laittaa videon päälle, hän myös katsoo sen. Kun opettaja laittaa videon päälle tai puhuu taululta käsin, oppilas ei välttämättä seuraa. Itse katsottu hyvä video auttaa siis oppimisessa parhaimmillaan paremmin kuin tauluopetus. Haasteena tässä opetustavassa on hyvien videoiden puute. Videoiden tekeminen itse on työlästä, joten helpointa niiden käyttäminen on, kun ne löytyvät oman oppimateriaalin opettajan aineistosta.

Flippaaminen tarkoittaa eri ihmisille vähän eri asioita, mutta pääpiirteiltään kyse on siitä, että oppitunnilla harjoitellaan ja kotona (tai välitunnilla) katsotaan opetusvideoita tai kerätään tietoa jollakin muulla tavalla niin, että eväät harjoitteluun ovat olemassa. Flippaaminen korostaa oppilaan omaa aktiivisuutta ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta oppimisessa. Olen itse suhtautunut hieman epäilevästi tähän menetelmään paristakin syystä. Ensinnäkin yläkoulun opettajana en ole oikein uskonut siihen, että oppilaani oikeasti keräisivät harjoitteluun tarvittavaa tietoa kotona. Osa yläkoulun oppilaista katsoo videot kotona, mutta merkittävä osa porukasta ei niin tee. Toiseksi opetusvälineet – kirja ja valmiina ostettavat videot – eivät keskustele keskenään niin, että niitä voisi käyttää yhdessä.

Epäilyksistäni huolimatta halusin kokeilla flippaamista. Säde-sarjan ja sen lisämateriaalien valmistuttua lähdin laatimaan oppikirjaa tukevia videoita, jolloin toinen ongelmistani poistui. Opiskelun rytmittämiseen tein menetelmää rikkovan ratkaisun: videoita voi katsoa tunnilla tai kotona. Opiskelussa oli oppituntikohtainen tahti, josta toki sai livetä, mutta jälkeen ei saanut jäädä liikaa, koska silloin ei ehtinyt oppia kaikkia kokeessa kysyttäviä asioita. Lisäksi annoin läksyjä niin, että pääsin vielä vahvistamaan opittua taululta käsin. Oppituntini tässä kokeilussa alkoivat noin 10 minuutin läksytehtäväosuudella, jonka jälkeen oppilaat opiskelivat itsenäisesti tai yhdessä loput 35 minuuttia. Muutama oppilas eteni muita nopeammassa tahdissa ja teki myös kokeensa omaan tahtiinsa.

Yksi tärkeimmistä elementeistä omassa tavassani toteuttaa flippaamista on se, että oppilas valitsee itse oman tavoitetasonsa, jonka mukaan hänelle “räätälöidään” omat tehtävälistat.

Opiskelua ohjaa taulukko, josta oppilas valitsee, mitä arvosanaa hän tavoittelee, ja tekee sen mukaiset tehtävät. Viitoseen ei tarvita paljon: neljä tehtävää kappaletta kohden ja neljä läksytehtävää. Kuitenkaan kukaan oppilaistani ei tyydy tähän tasoon, vaan kaikki tavoittelevat parempia arvosanoja ja työskentelevät sen mukaisesti. Olen käyttänyt näihin kappaleisiin kaksi 45-minuuttista oppituntia kuhunkin.

Käytän flippaamista nyt seiskoille. Aiemmin olen kokeillut vastaavaa myös kaseille ja yseille, ja nyt käyttämäni tapa toteuttaa flippaamista on tämän kehitystyön tulos. Säde-sarjaa ei ole oppikirjana varsinaisesti suunniteltu flippaamiseen, mutta se näyttää taipuvan siihen oikein hyvin. Etuna sarjassa on nimenomaan laajemmat kappaleet, joissa ei ole keinotekoista oppituntijakoa. Lisäksi pitkät tehtäväsarjat mahdollistavat oppilaiden eriyttämisen kumpaankin suuntaan. Minulla on myös mukautettuja oppilaita, ja heillä käytän erityisopetuksen kirjaa ja tietenkin myös sen mukaisia tehtävälistoja.

Oman kokemukseni innoittamana laadimme keväällä 2019 Säteen käyttäjille opettajan aineistoon välineitä flippaamiseen. Näitä ovat muun muassa valmiit taulukkopohjat oppilaille omien tavoitteiden ja itsearvioinnin toteuttamiseen sekä opetusvideot.

Jos jätän huomiotta sen, että oikeastaan nautin taululta opettamisesta, minusta flippaaminen vaikuttaa ihan hyvältä, kunhan materiaalit toimivat.

Niklas Koppatz

Matematiikan opettaja, Käpylän peruskoulu, Helsinki

Säteen oppikirjailija

Tykkäsitkö? 1