Inklusiivisuus kulkee punaisena lankana läpi koko uusien varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden. Lapsen näkökulmasta se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jokainen saa osallistua yhteiseen toimintaan ja kasvaa omaan potentiaaliinsa, sanoo varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja Editan kouluttaja Marianne Leppänen.
Marianne Leppänen iloitsee elokuussa 2022 voimaan tulleista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Hänellä on pitkä kokemus varhaiskasvatuksesta opettajana, erityisopettajana ja hallinnon tehtävissä.
– On hienoa, että varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa avataan, mitä inklusiivisuus tarkoittaa. Inklusiivisuus kytketään todella vahvasti arvoperustaan ja kokonaisvaltaiseen tapaan ajatella. Näillä periaatteilla rakennetaan koko varhaiskasvatuksen kivijalkaa, Leppänen sanoo.
Inklusiivisuus kulkee Leppäsen mukaan koko varhaiskasvatussuunnitelman punaisena lankana.
– Inklusiivisuus kytkeytyy vahvasti toimintakulttuuriin, oppimisympäristöihin, lapsen leikkiin ja tuen kokonaisuuteen. Ajattelu läpäisee koko varhaiskasvatussuunnitelman.
Inklusiivisuus tarkoittaa jokaiselle sopivia haasteita
Inklusiivisuus nivoutuu Leppäsen mukaan varhaiskasvatuksessa kaikkeen arjen toimintaan ja vuorovaikutukseen: keskiössä on jokaisen lapsen osallisuus ja oppiminen.
– Inklusiivinen varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille eikä ole mitään toiminnasta erillistä, Leppänen pohtii.
Inklusiivisessa toimintakulttuurissa lapsille tarjotaan sopivia haasteita oppimisessa ja heidän tarvitsemansa tuki turvataan.
– Lapsen näkökulmasta tämä tarkoittaa kokemusta ryhmään kuulumisesta: siitä, että saa osallistua yhteiseen toimintaan ja kasvaa omaan potentiaaliinsa omien vahvuuksiensa puitteissa ja myönteisten oppimiskokemusten avulla, Leppänen kuvailee.
Oppimisympäristöjä arvioidaan ja kehitetään yhdessä lasten kanssa heille sopiviksi.
– Kysymys on koko varhaiskasvatuksen perustavanlaatuisesta näkökulmasta, Leppänen kiteyttää.
Lapsella on oikeus saada tukea viivytyksettä
Hyvä esimerkki inklusiivisuuden ilmentymästä on jokaiselle lapselle tehtävä varhaiskasvatussuunnitelma, jonka osaksi myös tuki nivoutuu. Suunnitelmalla arvioidaan tuen tarvetta ja tuen toteutumista.
Varhaiskasvatuksessa otettiin käyttöön elokuun 2022 lakiuudistuksen myötä kolmitasoinen tuki, joka jakaantuu yleisen, tehostetun ja erityisen tuen tasoihin.
– Varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada yleistä tukea viivytyksettä heti, kun tuen tarve ilmenee, Leppänen huomauttaa.
Yleinen tuki koostuu yksittäisistä tuen muodoista, esimerkiksi pedagogisista ratkaisuista tai tukitoimista. Tehostettu tuki on voimakkaampaa kuin yleinen tuki eli suunnittelua tehostetaan ja tuen toteuttamistapoja arjessa lisätään tai vahvistetaan. Erityinen tuki on jatkuvaa ja kokoaikaista, ja se muodostuu useista tuen muodoista ja tukipalveluista.
– Lapsella on oikeus saada kaikkia tuen muotoja kaikilla tuen tasoilla, Leppänen korostaa.
Diagnooseja tai lausuntoja ei tarvita
Lapsen ei tarvitse saada jonkin tason tukea ennen toiselle tasolle siirtymistä, vaan tasot joustavat kumpaankin suuntaan. Tuen saamiseksi varhaiskasvatuksessa ei myöskään edellytetä diagnooseja tai lausuntoja.
Tuen taso kuvaa tuen intensiteettiä, jatkuvuutta ja tukeen käytettävää aikaa. Tuen muodot ovat arjessa toteutettavia asioita eli pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia tapoja.
– On hyvä erottaa nämä asiat, Leppänen huomauttaa. – Tuen muodot mietitään aina ennen kuin voidaan pohtia, millä tuen tasolla liikutaan.
Kolmitasoinen tuki on käytössä jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä, mikä turvaa lapsen tasa-arvoista ja yhdenvertaista oikeutta tuen saamiseen.
Teksti: Riina Lahtinen
Pääkuva: Jacob Lund/Shutterstock