Mitä ovat oppimisstrategiat ja mitä kaikkea liittyy oppitunnin strukturoimiseen? Editan kirjailija ja kokenut kieltenopettaja Kaija Palojärvi jakaa konkreettiset esimerkkinsä kieltentunnille.
Kieltenopettaja, luokanopettaja ja erityisopettaja Kaija Palojärvi tietää, mikä kieltenopettajia useimmiten mietityttää. Hän perusti Facebook-ryhmän Alakoulun kieltenopetus, jossa on tuhansia jäseniä, ja ylläpiti ryhmää pitkään. Nykyisin hän työskentelee laaja-alaisena erityisopettajana yläkoulussa.
Palojärvi kertoo, että kieltenopettajat kysyvät kollegoilta usein apua opetussuunnitelman tulkintoihin, arviointiin ja oppimisen tukeen liittyen. Miten eriyttää ylös- tai alaspäin, miten oppimateriaalin saa riittämään ja miten huomioida erilaiset oppijat luokassa? Myös oppimisstrategioihin kysellään usein neuvoa.
– Oppimisstrategia on iso sana, joka kummittelee opsissa ja muissa pedagogisissa teksteissä. Kieltenopettajat usein ajattelevat, että eivät tiedä mitään strategioita tai edes mitä niillä tarkoitetaan, Palojärvi sanoo.
Oppimis- ja opiskelustrategiat ovat kuitenkin lopulta melko arkinen asia. Niillä tarkoitetaan laajasti kaikkea sitä, miten ohjata oppilasta esimerkiksi tekemään kuuntelutehtävää tai harjoittelemaan sanastoa. Oppilaiden keinovalikoimaa on hyvä vähitellen laajentaa, sillä on hyvin yksilöllistä, mikä toimii kenellekin.
4 esimerkkiä sanastonopiskelustrategioista
- Ääneen lukeminen. Kun sanoja lukee ääneen, viesti tulee aivoihin monen kanavan kautta: silmien, korvien ja lihasmuistin.
- Käsin kirjoittaminen tai piirtäminen. Mitä enemmän aivoista saadaan aktivoitua eri osia, sitä paremmin sana jää mieleen. Kirjoittaminen tai piirtäminen vaatii silmän ja käden yhteistä koordinaatiota. Käsin kirjoittamisen tehokkuus on tieteellisestikin todettu digitaalisten laitteiden näppäilyä tehokkaammaksi tavaksi tukea muistia.
- Hassujen omien lauseiden keksiminen. Mitä hassumpia lauseita sanoista keksii, sitä paremmin sanat jäävät mieleen.
- Toiminnallisuus. Kirjoita sanat paperille, aseta ne lattialle ja kävele ikään kuin kiveltä kivelle lausumalla samalla sanat ääneen. Näin saat sanaharjoitteluun mukaan fyysistä toimintaa.
Rutiinit helpottavat sekä opettajan että oppilaan työtä
Palojärvi etsi pitkään kieltenopettajille suunnattua suomenkielistä pedagogista kirjallisuutta sellaista löytämättä. Hän päätti kirjoittaa itse oppaan, johon keräisi kieltenopetuksen perusperiaatteita hyödyksi muille. Niin syntyi Kieltenopetuksen käsikirja – Oppimista tukevat rakenteet.
Palojärvi liputtaa opetuksessa rutiinien ja ennakoitavien rakenteiden puolesta. Kun opettajana löytää oman tapansa rakentaa oppitunti, se helpottaa sekä opettajan että oppilaan työtä. Esimerkiksi oppitunnin aloituksen ja lopetuksen tulisi olla hänen mielestään aina rutiininomaiset ja selkeät.
– Oppitunnin ennakoitava rakenne rauhoittaa oppilaita, ei tarvitse jännittää, että mitähän on tulossa. Ennakoitavuus ja turvallisuuden tunne ovat tärkeitä asioita, jotta oppilas pystyy keskittymään tuntityöskentelyyn.
Oppimista tukevat rakenteet ovat monenlaisia
Oppitunnin strukturointiin liittyy monenlaisia asioita, kuten missä järjestyksessä tunnilla tehdään erilaisia asioita, miten tehtävät ohjeistetaan ja miten tilaa käytetään.
Palojärvi vinkkaa tekemään samaa aistikanavaa käyttävät tehtävät peräkkäin. Se ei aina onnistu, koska kielten tunneilla tehdään niin monenlaisia asioita, mutta siihen olisi hänen mielestään hyvä pyrkiä.
– Kokemukseni mukaan on toimiva tapa tehdä esimerkiksi kuuntelutehtävät ensin pötköön ja ikään kuin avata se kanava. Sitten tehdään paritehtävät, jonka jälkeen taululla on näkyvissä seuraavat tehtävät, joihin jokainen jatkaa paritehtävien jälkeen itsenäisesti.
Tehtävien ohjeistamiseen liittyen Palojärvi neuvoo aina sanallistamaan tehtävän tavoitetta oppilaille. Onko kuuntelutehtävässä tarkoitus tunnistaa vain yleisesti tekstin aihe, napata jokin nippelitieto vai esimerkiksi kuunnella ääntämistapaa ja selvittää, mistä päin maailmaa puhuja on kotoisin?
Strukturoinnin tavoitteena on keskittyä olennaiseen
Myös tilan käytöllä voi tukea sitä, että oppilaat voivat keskittyä tunnilla olennaiseen. Oma paikka on tärkeä peruskouluikäisille mutta myös lukiolaisille. On hyvä, että tavarat löytyvät aina samoista paikoista ja taululla olevat toimintaohjeet ovat aina samassa kohdassa.
– Kaikella strukturoinnilla haetaan tehtäväorientaatiota: sitä, että oppilaat voivat keskittyä oppitunnin tekemiseen ilman, että oppilaan ajatus lähtee harhailemaan, ja hän tulee levottomuudella häirinneeksi muita.
