Oppimisvaikeuksien ja neuropsykologisten vaikeuksien kanssa elävillä lapsilla ja nuorilla suurimpana haasteena on yleensä puutteellinen usko itseensä oppijana, sanoo Editan kouluttaja ja neuropsykologi Nina Uusitalo. Tärkeintä onkin tukea lasta tai nuorta niin, että oppijaitsetunto ja itseluottamus kasvavat.
Neuropsykologian erikoispsykologi ja työnohjaaja Nina Uusitalon mukaan kaikkein tärkeintä lasten ja nuorten oppimisvaikeuksissa ja neuropsykologisissa vaikeuksissa on niihin ajoissa puuttuminen.
– Se, että ei ole aivan kartalla opiskeltavasta asiasta, voi vaikuttaa omaan minäkuvaan ja itseluottamukseen sekä alttiuteen luovuttaa, Uusitalo toteaa.
Nina Uusitalo on työskennellyt yli 15 vuoden ajan lasten ja nuorten sekä heidän kanssaan työskentelevien aikuisten parissa tukien aivojen ja mielen yhteistyön ymmärtämistä ja huomioimista arjessa. Uusitalo toimii kouluttajana Editan oppimisvaikeuksiin ja neuropsykiatrisiin vaikeuksiin perehdyttävissä koulutuksissa.
Usein pitää tehdä muutakin kuin vain harjoitella enemmän, jotta lapsi tai nuori uskoo kykyynsä oppia, motivoituu ja pääse sellaiseen toimintakyvyn tasoon, oppimismoodiin, jossa voi harjoitella vaikeaa asiaa.
– Olennaista on tunnistaa, mitä tämä tarkoittaa yksilön kannalta ja mikä häntä auttaisi. Usein suurimpana haasteena on oppilaan puutteellinen usko itseensä oppijana sekä oppimisaukot taidoissa, joita jo oletetaan osattavan, Uusitalo kertoo.
– Jos ei ole saanut riittävästi kokemuksia, joihin voisi perustaa vahvaa oppijaitsetuntoa, ei edes uskalla yrittää. Tarvitaan oikean tasoisia haasteita sekä positiivisesti virittyneitä, onnistuneita oppimiskokemuksia.
Pohjatyöt on tehtävä ensin
Kotona saatetaan tehdä tuntikaupalla töitä, mutta Uusitalo toteaa, että vaikeampiin tehtäviin ei voi hypätä, ellei pohja ole riittävän vahva.
– Lähikehityksen vyöhykkeellä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi jos ei osaa kirjaimia, ei voida vaatia lukemaan lauseita. Jokainen voi edetä vain omasta tasostaan lähtien eikä tasojen yli voi hypätä.
Jos vaikkapa alakoulussa ei harjoitella oman lähikehityksen vyöhykkeen mukaisesti, oman osaamisen ero muuhun ikäryhmään kasvaa pikku hiljaa.
Kompensaatiokeinot hyväksytty
Kouluvuosien myötä itseohjautuvuuden ja itsenäisen opiskelun vaatimus kasvaa. Monen lukiolaisen elämää helpottaisi suuresti apu opintojen, kotitehtävien ja koeviikkojen ennakointiin, suunnitteluun ja toteutukseen sekä tuki erilaisten opiskelu- ja muististrategioiden käyttöönottoon.
Tärkeä tekijä neuropsykologisten haasteiden tukemisessa on Uusitalon mielestä myös kompensaatiokeinojen hyväksyminen ja niiden harjoittelu yhdessä.
– Kun vaikeutta ei voi poistaa, tulee olla oikeus kiertää sitä. Samalla tavalla kuin heikkonäköinen käyttää silmälaseja, lukivaikeuksinen äänittää tai sanelee ainakin osan reaaliaineen esseistä.
Vaikeuksiin tulee puuttua
Jos neuropsykologisiin vaikeuksiin ei puututa riittävän ajoissa, vaan sinnitellään liian vaativissa ympäristöissä, käsitys itsestä oppijana voi muodostua negatiiviseksi.
– Oppijaitsetuntoa ja minäkuvaa värittää myös kokemus siitä, etteivät aikuiset välitä lapsesta tai nuoresta ja hänen tarpeistaan, koska he vaativat sellaista, mihin hän ei kykene, Uusitalo pohtii.
Seurauksena voi olla psyykkistä oireilua, käytöshäiriöitä, ahdistusta tai masennusta.
– Psyykkisesti kodin ihmissuhteiden merkitys on suuri, ja niiden merkitys korostuu, jos päiväkodissa tai koulussa on vaikeaa. Myös päiväkodin tai koulun pitäisi kuitenkin olla hyvä paikka olla oppimisvaikeuksista huolimatta, Uusitalo korostaa.
Aivoilla pitää olla tilaa oppia
Syrjäytyminen voi johtaa hakeutumaan jonnekin, missä pärjää, vaikka ei niin hyvään seuraan. Siellä voi kokea, että olen tärkeä ja oikeanlainen ja että minut nähdään. Hyvä paikka voi olla myös esimerkiksi harrastus.
– Harrastuksessa pärjääminen ja kokemus joukkoon kuulumisesta ovat merkittäviä suojaavia tekijöitä. Asioita, joissa pärjää ja joiden parissa on kivaa, kannattaa vaalia. Ei niin, että harrastusten täytyy loppua, koska pitää opiskella enemmän.
Levolliseen ja turvalliseen oloon vaikuttaa valtava määrä asioita.
– Jos pitää olla jatkuvasti valppaana ja pohtia, käykö kohta jotakin ikävää, haukutaanko itseä tai tuleeko osaamattomuudesta paha mieli, se heikentää ihan jokaisen kykyä oppia, Uusitalo pohtii.
Riittävä hyvinvoinnin ja turvallisuuden taso vaatii myös aikuisilta toimia, jotta mieli pystyy käyttämään aivoja oppimiseen selviämisen tai suojautumisen sijaan.
Kuva: Jacob Lund/Shutterstock
Tutustu Nina Uusitalon koulutuksiin:
Neuropsykologiset vaikeudet varhaiskasvatuksessa 7.3.
Nuorten neuropsykologiset vaikeudet 18.4.