VerkkokauppaKirjaudu

Pedagogi Pekka Peura: Tulevaisuuden koulussa ei opeteta olematonta massaa

Editan kouluttaja, pedagogi Pekka Peura muuttaisi nykyistä koulumaailmaa oppijalähtöisempään suuntaan. Hänen mielestään opetusta suunnataan tällä hetkellä liikaa keskimääräiselle massalle, jota ei ole olemassa.

Oppiminen vaatii ennen kaikkea motivaatiota, eli halua oppia ja ymmärtää käsillä oleva asia. Jos motivaatiota ei ole, oppimista ei todennäköisesti tapahdu. Jos halutaan pitkäjänteistä oppimista, on ulkoisen motivaation sijaan panostettava sisäiseen motivaatioon. Mutta miten jokaisen omaa oppimishalua saadaan kasvatettua?

– Onnistumisen kokemuksia vahvistamalla, sanoo kouluttaja, luennoitsija ja pedagogi Pekka Peura.

Peura kouluttaa Editalla syksyllä 2023 uudessa koulutussarjassa nimeltä Tulevaisuuden opettaja tulevaisuuden koulussa.

Peura kertoo, että motivaatiota ihmisellä on luonnostaan, sillä oppiminen on sisäsyntyistä. Jos jokainen saisi säännöllisesti onnistumisen kokemuksia, ruokkisi se myös motivaatiota. Tavoitetason tulisi olla oikea. Jos asia on liian vaikea, oppija lamaantuu tehtävän edessä, jos taas liian helppo, ei hän saavuta haasteen kautta voittoa.

– Jos opettajan näkökulmaa ajattelee, keskittyisin seuraamaan ja hakemaan niitä onnistumisen kokemuksia, Peura pohtii.

Lisää mielekkyyttä opetustyöhön

Näkökulman muutoksen tavoitteena ei olisi opettajan kuorman lisääminen, vaan päinvastoin. Peuran arvion mukaan syynä opetustyöhön uupumiseen on ennen kaikkea työn mielekkyyden katoaminen.

– Opettajat tekevät työnsä tunnollisesti tarjoten parastaan, ja jäljelle jää riittämättömyyden tunne. Se, mitä tavoitellaan eli että kaikki saataisiin oppimaan, on aivan mahdoton. Tärkeää olisi viestiä, että jokainen on hyvä jossain, Peura arvioi.

Keskimääräistä massaa?

Peuran mielestä perusongelma on siinä, ettei koulussa huomioida tarpeeksi lasten ja nuorten keskinäistä erilaisuutta. Oppijat ponnistavat koulumaailmaan hyvin vaihtelevista lähtökohdista, mutta nykyinen opetustapa vetää leirejä yhä kauemmas toisistaan.

Opetusta suunnataan liikaa epätodelliselle, keskimääräiselle massalle, Peura sanoo. Tämän seurauksena heikommat putoavat kelkasta samalla, kun lahjakkaammat pitkästyvät haasteiden puutteeseen.

– Opetusta tarjoillaan ja tavoitteet asetetaan iän mukaisesti, vaikka oppijoilla saattaa olla useiden vuosien tasoeroa.

Erilaisuus opetuksen lähtökohdaksi

Peuran mukaan ratkaisu ei piile ikäryhmien hajauttamisessa, vaan opetuksen lähtökohdaksi on otettava nuorten erilaisuus ja erilaisten tavoitteiden saavuttaminen. Hän antaa esimerkin omasta työskentelytavastaan opetusvuosiltaan.

Hän ryhmitteli tietyn aineen, esimerkiksi matematiikan seitsemän viikon oppimispoluksi. Kaikki oppilaat aloittivat samalta, matalalta tasolta, jolloin jokainen koki välittömästi onnistumisen kokemuksia aiheen tiimoilta. Asiassa edenneet saivat jatkaa taitojensa mukaisesti vaativimpiin tehtäviin, mutta alkeiden kanssa painiskelevat saivat jäädä kykyjensä mukaiselle tasolle niin kauaksi aikaa, kun tarvetta oli.

– Ajatuksena on, että opetus ei ole jatkumo, jossa osa odottelee maalissa, että toisetkin raahautuvat sinne, Peura sanoo.

Oma kiinnostus keskiöön

Peura näkee sen ongelmana, että meillä on ulkoapäin hyvin tarkasti määriteltynä se, mitä asioita tulisi opiskella missäkin tahdissa. Opiskeltavaa asiaa ei päästä lähestymään tai sen kanssa etenemään oman kiinnostuksen ja taitotason pohjalta.

– Jos yksinkertaisesti mietittäisiin, millainen ihminen on ja millä tavoin hän kokisi oppivansa, jokainen saisi sen kokemuksen siitä, että hänellä on ihmisarvo, ja että oppiminen on mahdollista, Peura sanoo.

Teksti: Juulia Lahnaoja
Kuva: Anniina Nirhamo

Liittyy aiheisiin
Tykkäsitkö? 10