Pedagoginen yhteisö ei ole koskaan valmis – Tätä on systeemitietoinen toimintakulttuuri

Teoksen Inhimilliset systeemit – Pedagogisten yhteisöjen systeemitietoinen kulttuuri kirjoittaneet opetusneuvos Tiina Luomanen ja projektipäällikkö Laura Luomanen-Jaakkola liputtavat systeemisten elementtien mallin puolesta. Niiden avulla yhteisö pystyy löytämään omat vahvuutensa ja kehittämisen kohteensa. 

– Systeemiset elementit tuovat tarkasteluun asiat, joita välttämättä ei tule ajatelleeksi, kuten mielen mallit: mitä ajattelemme oppilaista, oppimisesta ja ihmisyydestä.

Systeemisyys vaatii yhteistä kieltä

Yhteinen kieli ja vuorovaikutus ovat tärkeitä systeemisyyden kannalta. Olennaista on myös tunnistaa yhteisön arvot ja uskomukset sekä keskustella siitä, miten nämä toteutuvat arjessa. 

– Työtä kuormittaa, jos kokee, ettei työ ei ole omien arvojen mukaista. Arvot liittyvät identiteettiin. Kuka olen, mitä pidän tärkeänä ja mikä merkitys elämälläni on?

Systeemitietoisen kulttuurin reunaehtoihin kuuluu käsitys siitä, mikä toimintaa rajoittaa ja mikä siinä on mahdollista.

– Eri tilanteissa on eri määrä asioita, joihin voidaan vaikuttaa tai jotka määrittävät toiminnan laatua. Tällainen asia voi olla omaa työtä ohjaavat uskomukset esimerkiksi siitä, mikä kaikki on mahdollista, Luomanen ja Luomanen-Jaakkola pohtivat. 

Taito muiden joukossa

Systeemitietoisuus on opittavissa oleva ja kehitettävä taito. Pedagogiset yhteisöt ovat inhimillisiä, ihmisten muodostamia yhteisöjä, joiden toimintaan vaikuttaa se, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

– Yksi tapa kehittää systeemitietoista toimintakulttuuria on aloittaa määrittelemällä, mitä tarkoitamme luottamuksella ja turvallisuudella yhteisössämme. Jotta voi antaa parhaan panoksensa, pitää olla psykologisesti turvallinen tunne, että esimerkiksi jonkin kielteisen asian sanominen ei tarkoita hankalaksi ihmiseksi leimaamista. Hyväntahtoinen vuorovaikutus mahdollistaa luottamuksen syntymisen.

Luomanen ja Luomanen-Jaakkola korostavat tavoitteita ja arvoja, jotka erottavat suomalaiset pedagogiset yhteisöt muista yhteisöistä: kaiken toiminnan pitää tukea ihmisyyden, yhdenvertaisuuden ja sivistyksen päämääriä.

– Olemme määritelleet esimerkiksi, että ihmisyyteen kuuluu aina keskeneräisyys. Jokainen tekee virheitä, vaikka tahtoo hyvää. 

Systeemi ei ole koskaan valmis

Systeemisyyteen on usein viitattu jäävuorimetaforalla, jossa pinnan yläpuolella ovat näkyvät tapahtumat ja alapuolella mielen mallit ja uskomukset. Luomanen ja Luomanen-Jaakkola pitävät mallia staattisena, sillä olosuhteet ja toimintaympäristöt systeemeissä ja niiden ulkopuolella muuttuvat jatkuvasti. 

Pedagogisen yhteisön systeemi ei ole koskaan valmis, ja Luomanen ja Luomanen-Jaakkola haluavat sen vuoksi kuvata systeemisyyttä jäävuoren sijaan purjelaivana. 

– Purjelaivametaforassa pinnan päällä näkyvät asiat ja ilmiöt voi selkeästi havaita. Pinnan alla taas hieman enemmän tutkimista vaativista rakenteista löytyvät arvot, mielen mallit, toiminnan reunaehdot sekä ymmärrys niistä, Luomanen ja Luomanen-Jaakkola kuvaavat.

Jokainen pedagogi on johtaja

Luomanen ja Luomanen-Jaakkola korostavat näkökulmaa, jossa jokainen pedagogi johtaa paitsi itseään myös esimerkiksi omaa ryhmäänsä tai erilaisia prosesseja. 

– Jokainen pedagogi on johtaja, ja jokaisen tulee osata työelämässä johtaa ja olla johdettavana. Edelleen on toki nimettyjä johtajia ja esihenkilöitä, mutta johtajuus on jokaisen asia. 

Muiden tehtävä on tukea sitä, jolla johtajuus kulloinkin on. 

– Tämä on tuore näkökulma verrattuna vanhaan ajatukseen, että johtaja ikään kuin kantaa säkillä valoa pimeyteen. Puhutaan, että kaikki on johtamisesta kiinni, mutta kukaan ei voi väkisin johtaa ketään, jos toiset eivät suostu johdettavaksi. 

Mitä ovat pirulliset ongelmat?

Luomanen ja Luomanen-Jaakkola nostavat esille epävarmuuden sietokyvyn: nykymaailman kompleksisissa tilanteissa täytyy sietää sitä, että kukaan ei aina tiedä sataprosenttisella varmuudella, miten kannattaa toimia. 

– Käsittelemme kirjassa loogisia ja pirullisia ongelmia. Loogisin haasteisiin löytyy opetustyössä usein selkeä ratkaisu esimerkiksi perusopetuslaista. Pirullisiin ongelmiin taas tarvitaan toisenlaisia ratkaisukeinoja.

Metaforan tasolla: tarvitaan psykologista turvallisuutta, jotta voidaan nostaa esille ilmiöihin liittyviä huolia eikä laiva ajaudu karille tai uppoa myrskytuulessa. 

– Kun arvopurjeet ovat ehjät, on varmasti mahdollista ratkaista ristiriitoja rakentavasti. Jokaisella on velvollisuus osallistua ongelmanratkaisuun yhdessä ja antautua prosessiin, Luomanen ja Luomanen-Jaakkola kiteyttävät. 

Kuva: Jacob Lund/Shutterstock