4 vinkkiä eriyttämiseen kieltenopetuksessa

Oppilaiden taitoerot näkyvät jo alakoulussa, ja luokalta toiselle siirryttäessä erot vain kasvavat. Oppilasaineksen polarisoituminen näkyy osaamisen kärjistymisenä: kun yksi voisi jo keskustella sujuvasti englanniksi, toinen taistelee oppiakseen yksittäisiä sanoja, kertoo Editan kirjailija ja erityisopettaja Kaija Palojärvi.

– Ryhmistä saattaa puuttua se puoliväli, seiskan tai kasin oppilaat. On suorittajia, jotka ovat opiskelussa todella pitkällä ja sitten heitä, jotka kamppailevat niiden muutamienkin sanojen haltuun ottamisessa, Palojärvi pohtii.

Heikot työskentelytaidot hidastavat oppimista ja muita huonompi osaaminen heikentää motivaatiota. Motivaation puute taas hidastaa taitojen karttumista, jolloin noidankehä on valmis. Toisaalta hyvin taitavillakin oppilailla voi olla pulmia motivoitumisen saralla.

– Motivaatio-ongelmia on varsinkin pojilla, jotka ovat pelaamalla hankkineet tosi vahvan sanavaraston. Heidän suullinen kommunikaationsa on periaatteessa toimiva ja heille riittävä, joten heitä on erittäin vaikea motivoida hiomaan vaikkapa virkerakenteita tai muuta niin sanottua nippelihommaa, Palojärvi sanoo.

Mallinnus on toimintatavan näyttämistä käytännössä

Kieltenopetuksessa tasapainoillaan myös toiminnallisuuden lisäämisen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn keskittymisen välillä. Monipuolisten työskentelytaitojen oppiminen vaatii paljon mallinnusta eli toimintatavan näyttämistä käytännössä.

Jatkuva ohjeistus voi tuntua turhauttavalta ja tarpeettomalta, mutta toisto palvelee monia oppilaita. Ääneen lausutut toimintaodotukset selkeyttävät tehtävänantoa.

– Kuuntelutehtävän alkaessa kerrataan: ”Keskity kuuntelemiseen. Katso tehtävää kuunnellessasi. Vastaa kuullun perusteella niihin kohtiin, joista saat selvää ja jätä tyhjäksi, jos et saa selkoa. Täydennä, kun kuuntelemme uudestaan. Puhu vasta, kun tehtävä on kuunneltu loppuun”, Palojärvi havainnollistaa.

– Myöskään ohje ”harjoittele kokeeseen” ei kerro osalle oppilaista mitään. Kohta kohdalta läpi käyty toimintaohje ja sen mallintaminen kannattaa.

Epämukavuusalueelle ei pitkäksi aikaa

Oppijalähtöinen kieltenopetus tulee rakentaa monipuoliseksi suuntaamalla tehtävät eri aistikanaville, Palojärvi neuvoo. Jos yhdellä tunnilla luetaan, kuunnellaan ja puhutaan, seuraavalla puhutaan, toimitaan ja kirjoitetaan. Näin jokainen pääsee hyödyntämään vahvuuksiaan, eikä kukaan joudu pitkäksi aikaa epämukavuusalueelle.

Pelillisyys, työpistetyöskentely ja sähköiset oppimispelit lisäävät monipuolisuutta. Onnistumisen kokemukset luovat intoa, joten opettajan tulisi pyrkiä luomaan edellytykset pientenkin edistysaskelten saavuttamiseen.

– Onnistumisen kokemukset sekä yrittämiseen ja työskentelyyn kohdennettu positiivinen palaute vahvistavat oppijaminäkuvaa ja lisäävät motivaatiota. Jokaisella on oma tapa toimia, mutta monipuolinen harjoitteleminen on tärkeää. Toiset pitävät toiminnallisuudesta ja kilpailullisuudesta, toisille se voi olla hyvin epämukavaa, Palojärvi pohtii.

Itselleen pitää muistaa olla armollinen

Eriyttäminen aiheuttaa sitä suurempia pulmia mitä isompi opetusryhmä on. Erityisopetusresurssi on usein tiukassa, eikä isoihin ryhmiin tahdo löytyä apukäsiä. Tunteihin on vaikea mahduttaa kaikkien motivaatiota ylläpitäviä, jokaiselle sopivan tasoisia tehtäviä.

– Kieltenopetusluokat voivat olla isoja ja opetuksesta vastaa yksi ainoa aikuinen. On vaikea antaa tarpeeksi tukea kaikille tasapuolisesti. Itselleen pitää muistaa olla armollinen: yksi ihminen ei voi tehdä enempää. Oman jaksamisen vuoksi työaikaa on hyvä oppia rajaamaan, Palojärvi muistuttaa.

Opetussuunnitelman tulkitseminen erityisesti arvioinnin osalta voi myös hämmentää. Palojärvi ohjeistaakin hakemaan tukea opettajakollegoista. Verkostoja rakentamalla omaa arviointia voi suhteuttaa kollegoiden arviontitapaan, jolloin jolloin opetussuunnitelman tavoitteista ja kriteereistä muodostuu laajempi kollektiivinen käsitys.

– Kieltenopetuksen käsikirjaa kirjoittaessani toivoin, että se toimisi ikään kuin kirjallisena tutoropettajana ja yhdenlaisena esimerkkinä toimintatavoista, joita voi soveltaa vapaasti. Kirjasta voi poimia niitä asioita, jotka palvelevat omaa opetustapaa, Palojärvi kertoo.

Kaija Palojärven vinkit eriyttämiseen kieltentunneilla

1. Eritasoiset tehtävät

Tehtävät etenevät loogisesti helpoimmista, tunnistavan tason tehtävistä soveltaviin tehtäviin. Jos oppimateriaali ei tarjoa tarpeeksi sisältöä, omaa materiaalipankkia voi ryhtyä vähitellen keräämään kollegoilta ja netistä. Verkostoituminen kannattaa – kollegoilta löytyy usein paitsi vertaistukea, myös hyviä ideoita ja materiaaliaarteita.

2. Tehtäväkimput

Työskentelyohjeet ovat näkyvissä taululla jaettuna kolmeen osaan. Hitaat oppijat keskittyvät tunnistavan sanatason tehtäviin. Keskitasoiset etenevät helpolta tasolta kakkostason eli mallin avulla soveltaviin tehtäviin. Taitavammat voivat lähteä liikkeelle kakkostasolta ja edetä kolmostasolle vapaampaan soveltamisen tai sanavarastoa laajentaviin tehtäviin. Lisätehtävinä toimivat sanaristikot tai muut kivat tehtävät, joissa on kuitenkin riittävästi kielellistä haastetta.

3. Työpistetyöskentely

Oppilaat jaetaan pienryhmiin, jotka työskentelevät työpisteillä määrätyn ajan kynä-, puhe- tai kuuntelutehtävien, muistipelien ynnä vastaavien parissa. Jokaisella työpisteellä on selkeästi ohjeistettu ja rajattu tehtävä. Työpisteillä voi olla valittavana helpompi tai vaikeampi versio tehtävästä. Opettaja voi kiertää heikoimman ryhmän mukana tai toimia yhdellä pisteellä ja kohdata siinä jokaisen ryhmän vuorollaan.

4. Helpotetut kokeet

Arvioinnissa alaspäin eriyttäminen toimii karsimalla kokeeseen opiskeltavaa asiaa. Karsitulla sisällöllä etenevä oppilas saa kokeen erikseen merkityistä ”ainakin nämä osaat” -tehtävistä onnistumisen kokemuksia, vaikka kokeen kokonaispistemäärä ei nousisikaan kovin korkeaksi.

Teksti: Juulia Lahnaoja
Kuva: Jacob Lund/Shutterstock