Miten arvioida kokeellisia töitä kemian tunneilla?
Jan Jansson
Ioni-sarjan oppikirjailija
Kemian opettaja, Töölön yhteiskoulun aikuislukio
Ioni-sarjan oppikirjailija Jan Jansson jakaa blogitekstissään ideoita kokeellisuuden arviointiin lukion kemian tunneilla. Ionin opettajan aineistosta löytyy esimerkiksi valmiita lomakepohjia itsearviointiin ja vertaisarviointiin.
Kokeellisuuden arviointi ja arviointitulosten käyttäminen arvosanan muodostamisessa vaikuttaa usein työläältä. Monille opiskelijoille kokeellinen työskentely näyttäytyy hengähdystaukona teoriantäyteisessä ja pitkässä opiskelupäivässä, ja silloin uutta oppii melkein vahingossa. Opettajana taas on palkitsevaa nähdä opiskelijan onnistuvan. Kokeellisessa työssä näkee osaamista, joka ei koetilanteessa olisi päätynyt tietokoneen ruudulle.
Kokeellisuuden arviointi on kuitenkin usein hankalaa. Opettajan huomion tilanteessa vie helposti ohjeistaminen ja turvallisuuden varmistaminen. Työskentelyn aikaisessa arvioinnissa vähemmän on kuitenkin enemmän. Ryhmien työskentelyä voi seurata työohjeen kohtien mukaisesti ja antaa pisteen kustakin huolellisesti tehdystä kohdasta. Ionin opettajan materiaalista löytyy myös esimerkkejä lyhyistä arvioitavien asioiden listoista. ”Sytytettiinkö kaasupoltin turvallisesti?” on helppo arvioida ja laittaa siitä yksi piste.
Koska havainnointi luokassa on vaikeaa, on tietysti kiusaus siirtää arviointi työskentelyn jälkeiseen aikaan. Työstä kirjoitettu raportti on raskas kirjoittaa ja raskas lukea. Raportti puolustaa kuitenkin paikkaansa silloin, kun työssä on saanut käyttää omaa luovuutta. Ioniin on sisällytetty tällaisia töitä alusta alkaen. Ioni 1–2:ssa suunnitellaan seoksen erotus ja Ioni 3:ssa suunnitellaan orgaanisten aineiden tunnistus. Opiskelija käyttää teoriaa suunnittelussa ja tulosten selittämisessä ja raportissa on helposti sisältöä, joka sopii myös summatiivisen arvioinnin osaksi.
Etenkin isojen ryhmien kanssa arviointia voi olla myös hyvä muuntaa itse- ja vertaisarvioinniksi. Tähän Ionin opettajan aineistosta löytyy vinkkejä ja valmiita lomakepohjia. Opiskelijat voivat pisteyttää omia ryhmätyötaitojaan tai työskentelynsä turvallisuutta. Usein on myös helppo verrata malliratkaisusta, onnistuiko vaikkapa saostumisreaktion yhtälön kirjoittaminen. Kun pisteytys on yksinkertainen ”0, 1, 2” tai piste per onnistuminen, itsearviointi on nopeaa.
Opiskelijoiden vertaisarviointi on myös tapa toteuttaa vuorovaikutustaitojen harjoittelua, joka korostuu erityisesti moduulissa KE4. Vertaisarviointi helpottuu, kun tukena ovat valmiit kysymykset tai arviointikohteet, joihin Ionin opettajan aineistosta löytyy vinkkejä. KE4-moduulissa tulee vastaan teorialtaan yksinkertainen titraustyö, josta opiskelijat voivat kirjoittaa vertaisarvioitavan raportin. Raportille on annettu arviointiohjeissa yhtenäinen rakenne ja jokaisen otsikon alle tulevan osion sisältö on kuvattu lyhyesti. Näin opiskelijat voivat arvioida toistensa raportteja antamalla aina 0–2 pistettä kustakin kohdasta. Kun samalla pitää kirjoittaa kehuja ja perustella lyhyesti, mitä puuttui, palaute pysyy rakentavana.
Arvosanan muodostus on kuitenkin vain osa arviointia myös kokeellisuuden kanssa. Kokeellisella tunnilla opettaja tekee helposti paljon formatiivista, ohjaavaa arviointia, joka tukee oppimistavoitteiden saavuttamista. “Totta, mutta kumpi näistä oli nyt poolinen?” voi olla nopea arvio, joka ei jää arviointikirjaan, mutta näkyy parempana pohdintana kokeessa tai viikkotehtävän palautuksessa.