Monika Lahtinen on Editan opettajapalvelun ääni: ”Asiakasrekisterit ovat intohimoni!”

Editan historia ulottuu 1800-luvulle. Keisarillisen Senaatin kirjapainosta tuli ensin Valtion julkaisutoimisto, sitten Painatuskeskus ja vuodesta 1996 meidät on tunnettu Editana. 

Lue lisää Editan historiasta >>

Melkein yhtä monivaiheinen on Monika Lahtisen yli nelikymmenvuotinen työura Editalla. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli koneapulainen Valtion painatuskeskuksessa vuonna 1981. 

– Se oli erittäin mielenkiintoinen työ: istuit pallilla ja katsoit, että menivätkö yksitellen liikkuvat arkit suoraan vai ei, Monika kertoo nauraen. 

Kirjakaupassa riitti hulinaa

Seuraavaksi Monikalle tarjottiin varastotyöntekijän paikkaa Painatuskeskuksen kirjakaupan puolelta. Valtion painatuskeskuksella oli tuolloin kaksi kirjakauppaa: Annankadulla ja Esplanadilla. 

Varastotyöntekijän tehtävä kirjakaupassa oli hyllyttää liikkeeseen saapuvat kirjat. Pian tehtävä sovittiin jaettavaksi kirjakaupan myyjien kesken, jolloin Monikastakin tuli myyjä. 

Kirjakaupassa riitti hulinaa, kun kaikki lait ja muut säädöskokoelmat olivat painettuina vihkosina. Vuoden lopussa niistä tehtiin vuosikirja. 

– Jos asiakas halusi jonkin tietyn lakimuutoksen, se kirjoitettiin käsin vihkoon. Kun valtion budjetti julkistettiin, sitä tuli lavoittain, ja lähetit kävivät hakemassa niitä, Monika muistelee.

Monika työskenteli molemmissa kirjakaupoissa pitkään 80–90-luvuilla ja oli välillä äitiyslomalla kolmen lapsensa kanssa.

Oppikirjat mukaan 90-luvulla

Äitiyslomien jälkeen kirjakaupan hyllyt jaettiin myyjien kesken ja Monika sai vastuulleen oppikirjat, joita Edita alkoi kustantaa 90-luvulla. Kun oppimateriaaleja alkoi pikku hiljaa olla enemmän, Monika alkoi työskennellä kirjakaupan lisäksi myös asiakaspalvelussa ja siirtyi vähitellen kokoaikaisesti markkinointitiimiin.

Opettajapalvelussa Monika on työskennellyt nyt parisenkymmentä vuotta. Kaikista matkan varrella tekemistään tehtävistä hän pitää nykyisestä eniten. 

– Tykkään olla asiakkaiden kanssa tekemisissä ja asiakasrekisterit ovat intohimoni! Jos tästä työstä ei tykkäisi näin paljon, eihän siinä näin pitkään olisi ollut. 

”Auttaminen on kivaa”

Monika kertoo, että opettajapalvelussa kaikki päivät ovat erilaisia ja kausivaihtelu on suurta. Koulujen alku on kiireisintä aikaa, toisaalta kun koulut ovat kiinni, on tosi hiljaista. 

– Joinain päivinä puhelin soi taukoamatta ja sähköpostilaatikko on täynnä, mutta minulla on omat rutiinini. Opettajat ovat kiireisiä ja tietävät, mitä haluavat. Kyllä se, että pystyy auttamaan, on kivaa. 

Monika kehuu myös Editan asiakaspalvelutiimiä, jossa muutkin ovat olleet pitkään. Jos jotain asiaa ei itse saa ratkaistua, aina saa apua muilta. 

– Työssä on ihanaa, että on ihanat työkaverit. Meillä on hyvä tiimi, jossa jokainen tietää, mitä tekee ja auttaa, missä pystyy. 

”Kyllä vanhakin oppii”

Muutos Monikan Edita-uran aikana on ollut valtava. Konsernin painopalvelut tarjoaa Edita Prima, eikä painossa enää ole sellaista roolia kuin koneapulainen. Editalla ei ole enää kivijalkakauppoja, ja koko digitaalinen ympäristö on tullut mukaan kuvioihin. 

– Aikoinaan pelkäsin kaikkea uutta, kun tuli niin paljon digitaalisuutta. Kun tulin äitiyslomalta, oli pöydät täynnä tietokoneita ja ajattelin, etten ikinä opi tätä kaikkea tietotekniikkaa. Esihenkilö pisti pelaamaan pasianssia, että opin käyttämään hiirtä, Monika kertoo. 

– Sen olen huomannut, että kyllä vanhakin oppii, se vaan vie vähän aikaa. Toivon, että saisin olla tässä hommassa eläkepäiviin asti.