Nykymaailma on nopea. Virikkeitä ja informaatiota tulvii joka suunnasta, ja ihminen yrittää surffailla ja keskittyä onnistuneesti kaiken keskellä. Kuinka saamme motivoitua lapset opetussuunnitelmassa määriteltyjen asioiden äärelle monipuolisten vapaa-ajan ärsykkeiden kilpaillessa huomiosta? Reena Linna pohtii aihetta blogikirjoituksessaan.
Pitkäjänteisyys on tänä päivänä harvinainen taito, ja niin lapsilla kuin aikuisillakin tuntuu olevan vaikeuksia pysähtyä yhden asian äärelle pitkäksi aikaa. Ennen tarkkaavaisuuden suuntaamiseen liittyvien haasteiden diagnoosia pitäisi tunnistaa se tosiasia, että keskittyminen nykymaailmassa vaatii meiltä kaikilta tietoista pysähtymistä ja sitkeää harjoittelua.
Mutta mistä löytää motivaatio pysähtymiseen ja oppimiseen, kun hektinen ympäristö piippailee vieressä täynnä houkutuksia?
Omassa työssäni oppimateriaalien parissa käydään usein keskustelua siitä, miten materiaalit voisivat motivoida oppilaita entistäkin paremmin. Viime vuosina oppimateriaaleihin on tullut paljon lisää elämyksellisyyttä ja lasten kiinnostusta pyritään herättämään mielenkiintoisilla kuvituksilla, animaatioilla, videoilla, tarinoilla, musiikilla, peleillä, äänitteillä ja muilla vapaa-ajalta tutuilla elementeillä.
Nämä monipuolistavat oppimista ja lisäävät varmasti myös motivaatiota, mutta on tärkeää pitää huolta, että ne ei eivät jyrää alleen tärkeintä motivaattoria, joka löytyy oppilaan sisältä.
Oman kokemukseni mukaan keskeisimpiä tekijöitä sisäisen motivaation löytämiseen ovat onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemukset. Onnistuminen on poikkeuksetta positiivinen tunne – vai oletko törmännyt ihmiseen, joka ei pidä onnistumisesta?
Onnistumisen kokemukset tuottavat iloa, ja ilo ruokkii motivaatiota edelleen. Kun oppilas löytää oppimisen ja onnistumisen ilon sisältään, on positiivinen kehä valmis, ja hän janoaa oppia lisää ja saavuttaa uusia onnistumisia.
Kun tähän lisätään merkityksellisyys eli se, että oppilas kokee opittavien asioiden olevan itselleen hyödyllisiä ja tärkeitä, tulee motivaatiosta entistäkin kestävämpää. Kaikille opetussuunnitelman sisällöt eivät tunnu sellaisenaan merkityksellisiltä, mutta ammattitaitoiset opettajamme sekä me oppimateriaalien tuottajat voimme auttaa oppilasta ymmärtämään, miten opittavat asiat linkittyvät oikeaan elämään.
Mielestäni koulun ja oppimateriaalien ei tarvitse kilpailla pelimaailmojen, lastenohjelmien, sosiaalisen median tai elokuvien kanssa ollakseen motivoivia. Sen sijaan koulun pitäisi joissakin asioissa jopa pyrkiä tarjoamaan ylivirikkeisen vapaa-ajan vastapainoksi rauhallisuutta ja mahdollisuuksia pysähtymiseen. Pysähtyminen ei tarkoita tylsyyttä, vaan mahdollisuutta löytää itsestään uusia kykyjä ja luovuutta sekä kiinnittää huomiota arjen pieniin onnistumisiin.
Koulujen kesälomat ovat alkaneet, mutta onneksi oppimista tapahtuu muuallakin kuin koulussa. Lapset kehittyvät ja oppivat kesän aikana paljon uusia taitoja ja niistä on syytä olla ylpeä.
Kesä on myös hyvää aikaa levätä ja rauhoittua, ja kehittää esimerkiksi keskittymiskykyään. Kun lapsi toteaa seuraavan kerran ”mulla ei ole mitään tekemistä”, älä järjestä hänelle sirkushuveja, vaan kannusta häntä pysähtymään kirjan äärelle, kuuntelemaan luonnon ääniä, valokuvaamaan kesää tai vaikka kirjoittamaan omia tarinoitaan.
Onnistumispäiväkirjaan kannattaa tallettaa kesälläkin kaikki pienet kohokohdat, jotka tuottavat iloa. Niiden kautta voi löytää itsestä uusia vahvuuksia ja motivaatiota, kun koulutyö jälleen syksyllä käynnistyy.
Uskon, että elinikäisen oppimisen kipinä kytee meistä jokaisen sisällä, ja onnistumisen kokemuksia vahvistamalla se voidaan saada syttymään.
Me Editalla haluamme tuottaa jälleen ensi syksynä oppimateriaaleillamme onnistumisen iloa oppimiseen, mutta ennen sitä toivotamme kaikille koululaisille ja opettajille ansaittua kesälomaa!