Voiko tasa-arvo toteutua suomalaisessa peruskoulussa?

Opetusalalla on käyty viime aikoina runsaasti keskustelua tasa-arvon ympärillä. Kaikkeen keskusteluun kätkeytyy toive oppilaiden yhdenvertaisuudesta, mutta tavoite hukkuu helposti yksityiskohtien varjoon. Jotta keskustelu johtaisi oikeanlaisiin päätöksiin, tarvitaan uudenlaista ymmärrystä siitä, mitä koulutuksen tasa-arvo on ja mitä se ei ole.

Me kaikki aikuiset tiedämme, että elämä ei ole oikeudenmukaista. Tasa-arvon toteutumiseen on vielä pitkä matka, vaikka sen eteen tehdään jatkuvasti töitä. Jo pienestä pitäen lapset ovat eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Kaikki eivät saa samanlaisia lähtökohtia, olosuhteita, turvallisuutta, välineitä, tietoja, taitoja – saati ohjausta, tukea tai kannustusta kasvunsa tueksi. 

Suomen koulujärjestelmän kehittymistä nykyisenlaiseksi on ohjannut nimenomaan tavoite tasa-arvoisesta koulutuksesta: halu tarjota perhetaustasta, varallisuudesta ja asuinpaikasta huolimatta jokaiselle lapselle yhdenvertainen sivistys-, tieto- ja taitopohja. 

Arjen todellisuus nykypäivän koulussa haastaa kuitenkin opettajia tehtävässään. Oppilaiden tasoerot kasvavat vuosi vuodelta, ja lapsia tulee kouluun hyvin kirjavilla taustoilla. Kun tähän lisätään se, että Suomi moninaistuu, ja kaikilla ei ole yhtenäistä kielitaitoa oppimisen pohjaksi, luo se uudenlaisia haasteita tasa-arvon toteutumiselle. 

Tasa-arvoisuus ei tarkoita tasapäistämistä. Se ei saa merkitä sitä, että kaikkien lasten pitäisi oppia samat asiat samassa tahdissa. Nykyisten opetussuunnitelmien vuosiluokkaistetut tavoitteet ohjaavat opettajaa tarkastelemaan oppilaita ikäryhmäsidonnaisesti, mikä johtaa siihen, että liian moni oppilas etenee vuosiluokalta toiselle, vaikka perustaidot eivät olisi vielä hallussa.

Mielestäni ikätason sijaan pitäisi keskittyä siihen, että kaikki oppilaat saisivat mahdollisuuden kehittyä ja oppia rauhassa. Omatahtisuus ja joustavuus ovat päivän sanoja. Kaikki oppilaat eivät saavuta samanlaista osaamisen tasoa, eikä kenenkään pitäisi tuntea itseään vähempiarvoiseksi, jos ei yllä samoihin tavoitteisiin kuin ikätoverit. Tasa-arvon kannalta olennaisempaa on varmistaa, että kaikki saavuttavat oppivelvollisuuden aikana vähintään riittävät taidot, joilla pärjää elämässä. 

Tasa-arvoa on lisäksi se, että tarjoamme lähtökohdista huolimatta kaikille lapsille yhdenvertaisesti mahdollisuudet menestykseen aliarvioimatta kenenkään kapasiteettia taustan perusteella. Oppimisessa hitaammin edistyviä lapsia on sekä kantasuomalaisten että muunkielisten joukossa, toisaalta molemmista ryhmistä löytyy myös superlahjakkuuksia. Kun me aikuiset kannustamme lapsia sinnikkääseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn, jokaisella on mahdollisuus yltää omaan parhaimpaansa.

Suomalaisessa koulussa toteutuu tasa-arvo, kun tarjoamme kaikille lapsille turvallisen ympäristön kasvaa ja sopeutua yhteiskuntaan. Huolehditaan, että kaikki saavuttavat tarvittavat perustiedot ja -taidot, jotka mahdollistavat itsensä kehittämisen edelleen. Sellaiset taidot, että osataan kommunikoida, huolehtia itsestä ja läheisistä sekä ymmärtää ympäröivää maailmaa.

Kehitämme parhaillaan alakouluun uusia oppimateriaaleja, ja uskon, että myös niiden avulla voidaan edistää oppilaiden yhdenvertaisuutta. Haluamme tukea materiaaleilla opettajien työtä, jotta jokainen lapsi saisi riittävät perustaidot haltuunsa ja välttyisi syrjäytymiseltä. Oppilaille materiaalimme tulevat tarjoamaan tasavertaiset mahdollisuudet saavuttaa parhaan potentiaalinsa.

Me Editalla teemme töitä sen eteen, että jokaisella on tiedot ja taidot hyvään elämään!