Saamelaishistorian opetuksessa on tärkeää huomioida muutakin kuin konfliktit, sanoo saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola. Saamelaisuuden käsittely oppikirjoissa on perinteisesti ollut vähäistä.
Veli-Pekka Lehtola toimii saamelaisen kulttuurin professorina Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa ja on julkaissut lukuisia tietokirjoja saamelaisten historiasta. Hän on mukana kirjoittamassa Editan lukion historian Opus 6 -oppimateriaalia, jonka aiheena on maailman kulttuurien kohtaaminen.
Saamelaisuuden käsittely oppimateriaaleissa on pitkään ollut vähäistä ja tiedon laatu vaihtelevaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vuonna 2020 selvityksen, jonka mukaan peruskoulun oppikirjoissa saamelaiset esitetään usein historiaan kuuluvana kansana ja Suomen alueen kolme kieli- ja kulttuuriryhmää yleistetään yhdeksi.
Saamelaisista on saatavilla paljon tietoa ja tutkimuksia, mutta ne eivät ole välittyneet suurelle yleisölle. Veli-Pekka Lehtola toteaa, että myöskään opetussuunnitelmassa ei tarkkaan määritellä, mitä saamelaisuudesta pitäisi kertoa. Aiheen käsittely jää siis helposti opettajan omalle vastuulle.
Tiedon puute johtaa stereotyyppisiin käsityksiin
Suomalaisilla on hyvin vähän tietoa saamelaisten historiasta ja käsitykset saattavat olla stereotyyppisiä. Veli-Pekka Lehtolan mukaan tiedon puute näkyy päättäjätasolla asti, kun neuvotteluissa aika kuluu perusasioiden selostamiseen.
– Etenkin nuoret sanovat, että kun toiset eivät tiedä meistä mitään. Monet saamelaiset ovat tuskastuneita siihen, että heidän täytyy olla niitä oppikirjoja.
Lehtola ymmärtää, että saamelaisten historia on hankala aihe, sillä se on niin erillään Suomen historiasta. Saamenmaa ulottuu neljän valtion alueelle Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä.
– Jos käsitellään pohjoismaiden historiaa yleisesti, monesti saamelaisasia tulee enemmän esille. Nykyään kun rajoja ei enää nähdä niin nationalistisesti, suomalaistenkin voisi olla hyvä muistaa, että saamelaiset ovat aina olleet ylirajainen kansa.
Saamelaishistoria on muutakin kuin sortoa
Saamelaisten historiassa riittäisi dramaattisia vaiheita opetettavaksi, kuten 1800-luvun rajasulut tai kolttasaamelaisten kohtelu 1920–1930-luvuilla, kun Suomi sai Petsamon.
– Siitä saisi oikein kunnon kolonialistisia historioita. Toisaalta tämäkin on vähän semmoinen suomalainen näkökulma, että saamelaisia käsitellään aina suhteessa suomalaisiin. Nykyisin myös mielellään ruoskitaan itseä siitä, että on käsitelty saamelaisia huonosti.
Lehtolan mukaan pelkkään sortoon keskittyminen ei ole pidemmän päälle kovin mielenkiintoista. Tärkeää olisi huomioida myös arkipäivän historian näkökulma.
– Konfliktit eivät välttämättä ole ainoa kiinnostava tekijä, vaan nimenomaan se, miten saamelaiset ovat sopeutuneet muutoksiin ja minkälaista elämä on. Aion painottaa sitä, miten kaikkien muutosten, murrosten ja konfliktien keskellä saamelaiset ovat eläneet menemään.
Kesällä 2023 ilmestyvässä Opus 6 -kirjassa saamelaisia käsittelevä osio tarkastelee Suomen eri saamelaisryhmien historioita ja painottuu erityisesti 1900-luvun alkupuolen tapahtumiin. Kirjaan tulee myös Turun yliopiston etnologian professorin Helena Ruotsalan kirjoittama luku pohjoisista kansoista. Lisäksi saamelaiset on huomioitu Suomen historiaa käsittelevissä Opus-sarjan moduuleissa HI3 ja HI5.
Teksti: Sanna Ruoho
Pääkuva: Mäkinen, E. 1951/Museovirasto, Historian kuvakokoelma & Matkailun edistämiskeskuksen kokoelma. Kuvassa Senja Aikio ja tyttärensä Inarin Hammasjärveltä.
