Oppimateriaalien äänikirjoista tehdään niin selkeitä kuin mahdollista, kertoo Editan Opus- ja Luode-sarjojen lukija Mikko Toiviainen. Vaikka äänikirjanlukija keskittyy ensisijaisesti omaan suoritukseen, jää luettavista kirjoista silti asioita mieleenkin.
Yrittäjä ja vaikuttajamarkkinoinnin ammattilainen Mikko Toiviainen päätyi alun perin äänikirjojen lukijaksi sattumalta. Muutama vuosi sitten hän lähetti kustantamoon sähköpostia ja kysyi, saisiko lukea Youtube-kanavalleen yhden novellin kauhukirjasta.
– Kustannusjohtaja vastasi että hassu sattuma, etsimme juuri sopivaa äänikirjan lukijaa näille kirjoille. Tein kotiäänityksenä lyhyen demon, ja kustantamo buukkasi minut lukemaan kuusi kirjaa, Toiviainen kertoo.
Työkeikan jälkeen äänikirjat tuottanut Silencio kysyi, haluaisiko Toiviainen lukea kirjoja enemmänkin, ja sillä tiellä hän on edelleen. Toiviainen on lukenut äänikirjoiksi Editan lukion historian Opus-sarjan kuusi kirjaa sekä ensimmäisen osan yläasteen maantiedon Luode-sarjaa.
– Oppikirjojen lukeminen on ollut tosi mukavaa, kun on saanut nähdä, miten historian opiskelu on kehittynyt omista päivistä.
Oppikirjojen lukeminen äänikirjoiksi eroaa jonkin verran tavallisista tietokirjoista, sillä lukijan saama tekstitiedosto on taitettu palstoihin ja sisältää myös kuvitukset, kartat ja kaaviot. Lukijan täytyykin olla tarkkana, että asiat tulevat oikeassa järjestyksessä.
Toiviaisen mukaan tietokirjat luetaan yleensäkin vähäeleisemmin kuin kaunokirjat, mutta oppikirjoissa mennään vielä askeleen pidemmälle. Niissä huomioidaan esimerkiksi se, että kirjaa kuuntelevat myös suomea toisena kielenään puhuvat.
– Äänikirjasta pitää tehdä niin selkeä kuin voi vain tehdä. Yksi konkreettinen esimerkki on, että oppikirjoissa luetaan selvyyden vuoksi ”viiva” kahden vuosiluvun väliin, kun taas tavallisessa äänikirjassa viivan sanominen on virhe. Myös tauotukset ovat hyvin tarkkoja esimerkiksi otsikkotasolla tai kaksoispisteen jälkeen.
Suomi on markkina-alueena niin pieni, ettei äänikirjojen lukijoille makseta harjoittelusta erikseen. Niinpä lukija astelee työpäivän alussa äänityskoppiin ja alkaa suoraan lukea edessä olevaa tekstiä. Toiviaisen mukaan lukijan paras ystävä onkin kustantajan toimittama lukuohje.
– Se on kartta, jonka avulla suunnistamme. Siihen on tuotu yleiskuvaus kirjasta, tietoa rakenteesta sekä lista vierasperäisistä sanoista ja miten ne toivotaan sanottavan.
Äänityskopissa lukija keskittyy ensisijaisesti oman suorituksensa tarkkailuun, mutta luettavista kirjoista jää silti asioita mieleenkin. Kun Toiviainen on kertonut kavereilleen lukevansa historian oppikirjoja, moni on tiedustellut mistä niitä pääsee kuuntelemaan, jotta voisi itsekin kerrata historiaa.
– Tämä on mielestäni hauska ilmiö. Näköjään sillekin olisi kysyntää, että jengi haluaisi ihan vapaa-ajallaan kuunnella oppikirjoja, Toiviainen naurahtaa.
Editan oppimateriaalien äänikirjat sisältyvät digikirjoihin, joita voi ostaa verkkokaupastamme.
Mikko kertoo äänikirjojen lukemisesta ja arjestaan myös Instagram-tilillään @kalenterikarju!
Teksti: Sanna Ruoho
Kuva: Anniina Nirhamo